Lukuisat kolumnistit ja varmaan monet blogistitkin lienevät jo ehtineet ottaa kantaa jouluiseen stressiin ja sen ilmenemismuotoihin. Huolimatta tästä, en minäkään malta jättää siihen puuttumatta.

En väitä siitä täysin irti päässeeni itsekään vaikka kuinka olen yrittänyt, sillä muutamia ihan oikeasti muistettavia läheisiä ja ystäviä toki on, mutta sehän on pelkästään mukavaa. Sen verran annoin stressille kuitenkin periksi, että tänä vuonna jätin sellaiset täytyy-joulukortit lähettämättä. Tuntuu, että jos koko vuoden aikana ei ole muuta yhteyttä, niin yksi valmiiksi painettu joulukorttikaan ei tilannetta korjaa. Ystäviä muistetaan muutenkin ja pelkät korttituttavuudet saavat ehkä mennä.

Katselin maalikylän kauppakeskuksessa viikko ennen joulua törmäilevää ihmismassaa, joilla useimmilla oli lahjakääröt käsissään. Tein näkemästäni johtopäätöksen, että rahaa näyttäisi lamasta huolimatta olevan, mutta onko antamisen ilo kadoksissa. Ainakin jos jotain oli pääteltävissä kiireissään tungoksessa säntäilevien ihmisten ilmeistä. No, totuuden nimissä oli siellä noin joka kymmenennellä hiukan hymyn häivääkin näkyvissä. Suurimmalla osalla oli kuitenkin kireän ahdistunut katse, joka puhui omaa kieltään uuden joulun herran, markkinavoimien, luomasta uudenlaisesta joulun sanomasta.

Kaikesta huolimatta ihan kohta on joulu. Juhla joka on yksinäiselle entistä yksinäisempi, perheen äidille entistä kiireempi, lapselle jännittävämpi tuleeko uusi konsolipeli tai vaihtoehtoisesti miten humalassa isä on. Minua taitaa jännittää tänä valelääkäreiden yms. aikana eniten joulupukin aitous. Voisiko tuo suuri idolini sittenkin olla pelkkä valepukki.

Toivotan omasta puolestani Rauhallista ja Tunnelmallista Joulua sekä Menestystä Alkavalle Uudelle Vuodelle!