Televisio lienee aika monelle varsin mainio ajankuluke. Itsekin tulee tuijoteltua tuota ”sontalaatikkoa” silloin tällöin, tai ainakin yritettyä. Toistuvasti kuitenkin huomaan, että sen anti on yhä enemmän oudolla tavalla suuntautunutta.

Mm. nyt kasaantuneina juhlapäivinä oli suollettu ilmaiskanavillekin kymmeniä elokuvia päivässä ja lukuisat maksukanavat päälle. Muutakin ohjelmatarjontaa oli, joten luulisi jokaiselle jotain löytyneen. Mutta löytyikö, sillä ainakin elokuvatarjonta oli pääosin väkivaltaa, amerikkalaista hömppädraamaa ja muutama pehmopornahtava mukamas eroottinen trilleri. Sitten siellä pyörii pyhät ja arjet samoja saippuasarjoja ja jokunen väkisin naurattamaan pyrkivä mukamas viihdepätkä, joista yhden nähtyään on nähnyt kaikki. Ihan oma lukunsa ovat ns. tosi-tv-sarjat, joiden tehtävä lienee tirkistelyvietin tyydytys tai lähimmäisen ja itsensä nolaamisen kummallinen tarve. Muutama positiivinen poikkeus toki löytyy, hyvä niin, mutta niiden etsiminen on aivan liian työlästä. Minusta siis television ohjelmatarjonnan kokonaisuus on meidän katsojien rankkaa aliarvioimista. Vai eikö sittenkään, sillä kai tarjonta hiljalleen muuttuisi jos katsojat alkaisivat oikeasti äänestää vaikkapa tv-lupien irtisanomisilla. Mainoskanavat jylläisivät silti, joten tuulimyllyjä vastaan taistelulta tilanteen korjaaminen vaikuttaa. Mutta jos katsojien enemmistö oikeasti haluaa sitä mitä nyt tarjotaan, herättäisikö joku minut tästä pahasta unesta.

Tutkimusten mukaan katsomme televisiota keskimäärin useita tunteja päivässä. Ja saamamme tarjonta on vuorotellen suunniteltua murhaamista, pikaistuksissa tappamista, sadistista kiduttamista, tunteetonta raiskaamista, surutonta turpaan mättöä, kauhulla mässäilyä, seksin kummallisuuksia, räjäyttelyä kuin ilotulitusta, epärealistista stunttisirkusta, hullua tietokonekikkailua, järjestelmällistä alistamista ja törkeää hyväksikäyttöä. Eiköhän siis tällaisella hengen ravinnolla täydy olla jotain vaikutusta todelliseenkin käyttäytymiseemme. Varsinkaan nuoret eivät kohta millään pysty erottamaan mikä on oikean elämän ja television luoman fantasiamaailman ero. Sekin jää yhä useammin miettimättä onko muitakin mahdollisuuksia ratkoa ongelmia ja tyydyttää haluja kuin nuo tv:n ja muun median tajuntaan takomat väärät tavat. Eikä tässä mielten sekoittamisessa todellakaan ainoa foorumi ole tv, sillä nykymaailmaahan ovat mm. mitä shokeeraavammat oikeat elokuvat, väkivaltaa tihkuvat videopelit, todenmukaisiksi tehdyt sotaleikit ja internet kaikkine lieve-ilmiöineen.

Tältä pohjalta jotkut myyrmannit, jokelat, kauhajoet ja sellot ovat hyvinkin ymmärrettäviä ja tulevat olemaan tulevaisuuden arkipäivää. Muusta yksittäisemmästä väkivallasta ja lähimmäistemme alistamisesta puhumattakaan. Valitettavasti. Myös kasvava monikulttuurisuus tuo omat, ei aina niinkään toivottavat, muutoksensa.

Mietityttää vain mihin ihmeen tarpeeseen tämä kaikki tyhjänpäiväinen viihde on keksitty ja kehitetty? Ja missä on tekijöiden vastuu? Vastaanpa kysymyksiini itse. Pääasiassa vastuu katoaa kehittäjien pohjattomaan kunnian himoon ja ahneuteen, sekä  helpon rahan tarpeeseen. Tässä mielessä tämä pieni kaukainen suomemmekaan ei siis enää ole mikään takapajula tai lintukoto. Tämä on tosiasia joka laittaa vakavasti pohtimaan, voisiko asiain tilalle enää tehdä yhtään mitään?

Oikein hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä vain hyvät lukijani!