”Tasavallan presidentti on myöntänyt Suomen Leijonan 1 luokan komentajamerkin... hänelle on myönnetty Kauppaneuvoksen arvo...”

Edellisen kaltaiset tai vastaavat uutiset ovat silloin tällöin tuttuja uutisia tiedotusvälineissä nimilistojen kera. Tuolloin taas kerran muutamia onnellisia on muistettu uudella kunniamerkillä tai arvonimellä, joilla asianomainen voi kohentaa asemaansa ja itsetuntoaan. Jostain syystä en kuitenkaan muista, että ainakaan kovin monet tutut joita tuo onni on kohdannut, eivät ole siitä erikoisesti maininneet. Onkohan siinä kyse, että asia ei ole kovin tärkeä, vai eivätkö nämä onnelliset vain halua pahoittaa meidän alemman luokan kansalaisten kateellisia mieliä.

Asia alkoi kiinnostaa kun kuulin hiljattain, että valtio ja kunnat käyttävät vuosittain kunniamerkkeihin miljoonia euroja. Suurin osa tästä rahasta menee tsaarinaikaisille ritarikunnille, jotka rahoittavat sillä mm. tiettyä salaseuratoimintaansa. Olisikohan tuolla rahalla valtakunnassa jotain tuottavampaa käyttöä. Yksityinen sektori taas syytää arvonimikauppaan vähintäin saman verran rahaa, joille saattaisi ainakin nyt irtisomisten riivaamissa firmoissa olla järkevämpiäkin tarkoituksia.

Uutta titteliä voi toki käyttää piireissä kätevästi esitellessään itseään maisterina tai vuorineuvoksena, mutta nuo kankaasta ja emaloidusta metallista kyhätyt prenikat ovat ongelmallisempia. Tavallisella ja vähän eliitimmälläkin kansalla on aika vähän niin tärkeitä tilanteita joissa niitä voi ja saa käyttää. Loppujen lopuksihan aika harvalle tulee edes sitä linnan kutsua. Sitäpaitsi sijoituskohteena kunniamerkit ovat todella huonoja, sillä tuo usean tonnin prenikka on henkilökohtainen, eikä sitä siis voi myydä. Lisäksi saajat ovat yleensä jo varttuneempaa väkeä, joten aika lähellä on aika jolloin noutaja tekee tavarasta lumppua ja romurautaa. Ellei sitten ihan vain varmuuden vuoksi komentajamerkkiä ketjuineen laiteta kuolinpaidan rinnuksiin. Eihän siitä pyhästä Pietarista koskaan tiedä.

On siis ihan pakko miettiä, millä tavoin nuo helyt tai tittelit oikeasti auttavat saajiaan tai myöntäjiään? Onko kauniilla kunniamerkillä jokin minulle vielä avautumaton voima vaikkapa hintansa arvoisena työmotivaation parantajana? Tai pystyykö uusi hieno titteli jollain ihmeellisellä tavalla korjaamaan yrityksen imagoa ja tulosta?

Vai onkohan taas koko tämä ihmettelyni pelkkää oman turhautumisen tilitystä, sillä toistaiseksi kirjoittajalle ei edellä mainittuja kunnianosoituksia ole juurikaan ropissut.