Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, taitaa olla pitkälti suomalainen elämäntapa. Siis juhlatunnelmaa nostatetaan usein miestä ja naistakin väkevämmän juoman voimalla ja yhä nuoremmat hallitsevat taidon. Mutta miksihän tämä suomalaiskansallinen juomatapa on niin usein lähellä on-off tyyliä, eli jos otat, otat kunnolla tai sitten olet absolutisti. Elääköhän meissä yhä jokin kieltolain aikainen trauma, jossa kohtuus on edelleen aika tuntematon käsite.

Keskikesän juhlaa on juuri vietetty ja taas lööpit kirkuu hukkuneiden tai muuten henkensä menettäneiden suurta määrää. Taisi olla muutaman vuoden jälkeen tässä mielessä taas aika synkkä Juhannuksen seutu, jossa osasyy suurimmassa osassa onnettomuuksia lienee taas ollut viina. En millään jaksa ymmärtää miksi me ei opita. Miksi umpitunnelissa, jos siihen on päästävä, ei voisi pysyä pois vesiltä murjottamassa vaikka yksin jossain neljän seinän sisällä? Näin ei tilanne hukkumisten ohella muuttuisi puukkohippasilla oloksi tai rattijuoppona tapahtuvaksi tappoajeluksi.

Myönnän toki, että tämmöinen jeesustelu kuulostaa enemmän tai vähemmän typerältä, koska eihän minulla, tai kellään muullakaan näytä mitään oikeaa lääkettä ongelmaan olevan. Tulee vain pohdiskeltua tämän elettäväksi annetun elämän kummallisuutta. Toisaalta mitään tekemättäkin tilannehan korjaantuu edes hiukan, sillä osan kaikkein piittaamatonta porukkaahan tuoni korjaa pois kuleksimasta aina isompien juhlien aikaan. On vain niin kovasti surullista, että jokainen turha kuolema ja muu oheiskärsimys ei todellakaan ole vain sen asianomaisen törpön oma asia. Mukavaa kesän jatkoa vaan ja kaikenlaista juhlailoa!