Anorektiset nuoret tytöt kävelevät kummallisen näköisesti edes takaisin huomattavan äveriään oloisen yleisön keskelle rakennetulla sillalla joka ei johda minnekään. Vaikeasti kiemurteleva kävelytyyli panee miettimään onko noilla kaikilla tytöillä lonkkavika vai eikö lähettyvillä vain ole minkäänlaista vessaa.

Kyseessä ei ole orjamarkkinat, vaan vuotuinen muotikatselmus, jossa lukuisat kovapalkkaiset vaatesuunnittelijat ja muotitalot esittelevät tämän kevään trendien mukaisia retonkivärejä ja entistä kummallisempia rypytyksiä. Ja onnettomat tyttölapset, toki muutama nuorukainenkin joskus mukana, koettavat pitää kauhtanan harteillaan ja muistaa miten se jalka toisen edelle pitikään muljauttaa. Toki siellä ei mistään pakosta kiemurrella, sillä tuo ekshibitionismin muoto on monen tytön haaveammatti. Ammatin tärkeydestä ja tarpeellisuudesta voi tosin olla monta mieltä.

Olen joskus joutunut jopa osallistumaan, mutta onneksi useimmiten vain katsellut televisiosta joitain tilaisuuksia, linnan juhlat kärjessä, jossa naiset katselevat epäluuloisesti kanssasisariaan. Olen antanut kertoa itselleni, että tuossa kyräilyssä on kyse siitä, ettei vain jollakin toisella satu olemaan samanlainen vaatekappale verhonaan. On nimittäin maailman lopun kaltainen katastrofi jos silmään sattuu samalla tavoin oivallettu kolttu kuin se itselle tonnilla hankittu unelma, jota tosin voi käyttää vain tämän ainoan kerran. Onneksi meillä miehillä on helpompaa, sillä se iänikuinen tumma puku, joskus jopa frakki, voi ihan hyvin olla se edellisvuotinen jos vain tämä uudempi vatsa mahtuu vielä sen sisälle.

No, arvoisan naisväen suurempikin vaatekaappi näin täyttyy juhlien määrän mukaisesti vaihtelevalla nopeudella. Sitä vain olen miettinyt, eikö se sittenkin hiukan kirpaise kun se muutaman vuoden muistojen vuoksi säilytetty hamonen aikanaan kuitenkin sullotaan jätesäkkiin, tai jossain ekoilupuuskassa kiikutetaan kirpputorille. Sieltä joku vähempiosainen mummeli sen sitten muutamalla eurolla ostaa ja vie naapurin ompelijalle muokattavaksi omiin mutkiin sopivaksi. Hyvä kun kierrätetään, sillä nyt hänelläkin on jotain päälle pantavaa kun tuli se kutsu naapurin tytön ylioppilasjuhliinkin.

Aiheessa pysyäkseni tässä ihan äskettäin on ulkomailla kuulemma ollut jotkut häät. Etukäteen on vuositolkulla eri mediat hehkuttaneet millainenhan kolttu kenenkin silmäätekevän kutsuvieraan rouvalla on päällään. Ja se hirmuinen salaisuus on kutkuttanut miljoonien naisten mieliä, että minkähänlaisen hääpuvun sille morsmaikolle se maailman kuulu muotitalo onkaan muutamalla kymppitonnilla pystynyt loihtimaan.

Joo, katselin televisiota minäkin hetken. Ihmisiä oli katujen varsilla muotia töllistelemässä joitain kymmeniä ja vierailla oli päällään erilaisia pukuja, useimmin tietysti juuri tämän kevään trendiväreissä. Hattujakin oli. Erilaisia häkkyröitä ja erilailla hiuspohjiin liimattuina. Niin ja hääpukukin oli valkoinen, jossa taisi olla joku sifonki hartioilla. Kaunista oli, ja muodikasta.

Klara Vappen!