Sitä huomaa ajatuksissaan yhä useammin miettivänsä ja ihmettelevänsä jotain tämän suuntaisia kysymyksiä...

"Ei voi olla totta. Eihän tuollaista voi tehdä. Eikö hän todellakaan tajua. Onko tuollaisessa mitään mieltä. Voiko joku uskoa tuota. Mitähän tuostakin seuraa. Miksi kukaan ei mene apuun. Miksi tuollaista tapahtuu."

Enkö itse muka koskaan aiheuta näitä kysymyksiä tai luulenko olevani jotenkin fiksumpi kuin muut? Aiheutan ja en luule. Mutta eikö silti kaiken maailman pessimistejä ole jo ihan tarpeeksi? Pessimistejä on, realisteja ei.

Luulen nimittäin, että realismi ei läheskään aina ole pessimismiä. Eikä ainakaan mikään syy, etten voisi tai saisi ihmetellä. Varsinkin kun on annettu aisteja ja aikaa, sekä jonkinlaiset aivot ajatella.

Jos sinä lukija olet toista mieltä, mikäpäs siinä, elämmehän vapaassa maassa. Jos taas olet samaa mieltä, tervetuloa ajattelevaan seuraan. Sitä paitsi kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.

Sitäkin mietin, voisiko kummallisille asioille tehdä jotain? Tulen siis kirjoittelemaan maailman parannusta varten mietittyjä ajatuksia tälle foorumille. Ehkä joskus hiukan kärjistäen, mutta useimmiten pieni pilke silmäkulmassa. Asiathan eivät todellakaan aina ole ihan sitä miltä näyttävät.

Tai eihän sitä koskaan tiedä... perästä kuuluu. Siispä kyselen ja kyseenalaistan.