Näiden tämän päivän arabimaailman mullistusten keskellä voi miettiä, voisiko meistä kaikista tulla diktaattoreita. Jos sattuisi syntymään olosuhteisiin joissa valtaa ja rahaa on rajattomasti, eläisikö meissä kaikissa sittenkin pieni Stalin, Ben Ali, Mubarak, Gaddafi, jne.

Olisi kovasti kiintoisaa tutkailla voisiko elämän arvot ja oikean ja väärän taju oikeasti muuttua sopivissa olosuhteissa. Onhan päivän selvää ja todistettukin moneen kertaan, että lähes jokainen meistä haluaa valtaa ja varallisuutta jos sitä vain helposti saa. Moni ihan tavallinen ja lainkuuliainen kansalainen saattaa olla valmis venyttämään omaatuntoaan jos on aivan varma ettei siitä jää kiinni.

Eikö tämän suuntaista vallankäyttöä ole esim. monessa ihan tavallisessa perheessä, jossa toinen puolisoista alistaa ja toinen alistuu. Myös moni esimies-alainen suhde voi olla tietynlaista diktatuuria jos päätökset ovat pelkästään yksissä käsissä. Ja eikö jo tavallinen politiikkakin lähentele saman suuntaista ilmiötä silloin kun iso osa kansasta joutuu suppean porukan poliittisista päätöksistä kärsimään.

Mutta millä keinoilla diktaattori sitten valtansa säilyttää, vaikka useimmat alamaiset olisivatkin selän takana aivan eri mieltä. Oma mukavuus ja hyvinvointi sielläkin merkitsee. Ei taida olla kyse sen kummemmasta kuin samasta kaavasta mikä lasten kasvatuksessakin on toimivaksi todettu. Lahjonta, uhkailu ja kiristys ovat ikivanhoja keinoja joilla on helppo päästä tulokseen jos on valmis riistoon ja alistamiseen. Neuvotteluakin voi käyttää, mutta harvoin se tuottaa yhtä hyvää tulosta.

Onneksi sentään jossakin kulkee sietokyvyn raja ja hyvä niin. Tämä on nähty nyt kun arabimaailman nuoret henkensä uhalla ovat lähteneet kohti demokratiaa. Sinne on vielä hyvin pitkä matka, mutta perille pääsystä ei ole toivoakaan ellei joskus matkaa aloita. Tälle liikkeelle on syytä toivoa menestystä.