1300993356_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaikki mediat rummuttaa koko ajan talouskasvun tarpeellisuutta. Toimittaja selvittää kuinka paljon kulutus on kasvanut menneenä kvartaalina, puolivuotiskautena, koko vuonna. Ja kuinka paljon sen tulee kasvaa tulevana vuonna ja vuosikymmenenä. Vaalikiimassa vaahtoavat poliitikot, lukemattomat neuvottelukunnat ja komiteat suunnittelevat ja lupaavat miten ja millä tavoin yhä parempaa tulosta tehdään.

Minun järkeeni ei millään mahdu kuinka on mahdollista, että talous voisi kasvaa ikuisesti. Kaiken maailman roinaa ja muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista hyödykettä ei millään voi mahtua maailmaan määrättömästi. Ei vaikka kuinka meidän kulutushysteriaa lietsottaisiin ja luotaisiin ihmispoloisille tarpeita tyhjästä.

Mutta onhan Kiina ja Intia ja Afrikka ja latinalainen amerikka, vaahtoavat kulutusgurut. Onhan ne, mutta onko näillä ihmisillä varaa joka vuosi uuteen älykännykkään tai taas uusilla ja ehdottoman "välttämättömillä" ominaisuuksilla lanseerattuun tietokoneeseen. Ja vaikka varojakin olisi, kyllä se Kiinakin joskus rojulla täyttyy.

Tietenkin tavaran valmistajatahot tekevät kaikkensa tarpeiden lisäämiseksi ja uusien välttämättömyyksien aikaansaamiseksi. Tästä hulluudesta mainio ja samalla masentava esimerkki on mm. viimeisimpien elektronisten laitteiden sisuksiin tietoisesti ohjelmoitu vikaantumiskoodi. Lamppu ei saa palaa tiettyä tuntimäärää kauemmin, eikä tulostin saa tulostaa kuin tietyn määrän arkkeja. Jos jostakin hyödykkeestä tulee liian hyvä ja kestävä, sitä ei lasketa markkinoille, sillä eihän muuten uutta enää osteta. Eikä talous kasva.

Mutta mihin asti tässä kulutushulluudessa päästään. Mikä tulee olemaan tilanne kun kaikki paikat on jo rojua täynnä, kun kaikki luonnonvarat on kulutettu loppuun ja kaikki ihmiset on saatu höynäytettyä tarvitsemaan mitä ei tarvitse. Ja mitä ilman oltaisiin todennäköisesti onnellisempia. Olisikohan jossain sittenkin talouskasvun päätepiste?