Norjan hirvittävät tapahtumat ovat kirvoittaneet taas mm. mediassa käydyn keskustelun ihmisen pahuudesta aivan uuteen ulottuvuuteen. Aikaisemminkin samat otsikot ovat olleet hetken esillä kun jotain ihmisen aiheuttamaa mielettömyyttä on tapahtunut. Samoissa yhteyksissä on myös keskusteltu ns. vihapuheiden mielekkyydestä ja vaikutuksista joukostamme aina löytyviin häiriintyneisiin ja heikkoihin yksilöihin. Myös poliitikot heittelevät näissä tilanteissa toisiaan kitkerillä syytöksillä vääränlaisista mielipiteistä, esityksistä ja päätöksistä.

Uskonnot selittävät, että meissä kaikissa tietyllä tavalla koko ajan taistelee hyvä ja paha. Joku pystyy vain toista paremmin kanavoimaan tekonsa ja sanansa sinne paremmalle puolelle. Mutta onko sittenkään niin, että hirmutekojen tekijä on keskimäärin muita pahempi, vai ainoastaan heikompi kestämään pelkojensa painetta. Mielestäni pahoiksi koetut teot ja rumiksi mielletyt puheet ovat vain keskimääräistä heikomman yksilön tapa yrittää poistaa usein täysin perusteettomia fobioitaan.

Meillä monellahan on tiettyjä pelkoja, joihin reagoimme joskus hyvinkin epäloogisesti. Tapamme hämähäkkejä vain siksi, että ne ovat inhottavia, vaikka ainakaan täällä meillä ei ole lajeja joista olisi mitään haittaa, päinvastoin hyötyä tuhohyönteisten hävittäjinä. Pelkäämme karhua, vaikka tuskin koskaan tulemme sitä kohtaamaan ja jos kohtaamme se juoksee ihmistä karkuun. Murskaamme käärmeen vaikka sekin on pääasiassa hyötyeläin syödessään jyrsijöitä ja samassa käärmekammossa tulemme tappaneeksi täysin harmittoman rantakäärmeenkin. Vaikka kohdatessamme tuhoamme jonkin ”inhottavan” olennon, tuleeko kenellekään mieleen, että niiden määrä ja otuksen pelko tuskin sillä tavoin yhtään vähenee.

Onko siis juurikaan eroa edelliseen jos diktaattori turvautuu kansanmurhaan pelätessään valtansa puolesta. Tai jos pelkäämme tummaihoisia, hehän vievät työmme ja puolisomme, pelko on luonnollista. Islaminuskoiset rukoilevat väärällä tavalla ja heidän jumalansa on erinäköinen kuin meidän, se on pelottavaa. Nykyvenäläisten vanhemmat tottelivat suuruudenhulluja pomojaan ja veivät meiltä maata ja nuoria miehiä, siis heidän lapsensa ovat pelottavia. Homot rakastavat väärällä tavalla ja se pelottaa voiko tapa tarttua meihin itseemme. Naispappi on selvästi parempi puhuja ja empaattisempi sielunhoitaja kuin mies, totta kai häntä on pelättävä ettei vie luomakunnan kruunun leipää. Moni on mestari keksimään muitakin syitä vihaan, mutta useimmiten lienee silti kyse jonkinlaisesta pelosta.

Jäähän pahuuden selityksiksi vielä ahneus, itsekkyys, kosto ja selvä hulluus, joita viimemainittua lukuunottamatta on inhimillisessä mielessä vaikea selittää. On surullista, että nyt melkeinpä muoti-ilmiöiksi nousseet sarjamurhat ja silmittömät joukkoteloitukset kuulunevat tähän kategoriaan.

Mutta olisiko sittenkin tehtävä jotain myös meidän heikkojen ihmisten peloille ja vasta sitten mietittävä jäljelle jääneen pahuuden olemusta ja vähentämistä. Olisiko järkevää alkaa opettaa, että vihaaminen ja kostokin on täysin hyödytöntä, hyvin stressaavaa ja tosi paljon energiaa kuluttavaa.