Maaemo antoi taas hiljattain pienen merkin, kuka loppupeleissä on se joka päättää. Tässä tapauksessa islantilaisen tulivuoren kohdalla käännettiin tuhkaventtiili raolleen ja puolen maailman lentokoneet ja sitä kautta melkein koko matkailuala joutui kaaokseen. Ihmispoloiset eivät päässeet todella kipeästi kaipaamilleen lomamatkoille ja muutama tuhat tärkeää ihmistä ei päässyt kotiin. Niinpä tosi tärkeät bisnekset menivät poskelleen ja tappioita tuli, mutta syylliset olivat tälläkertaa hakusalla. Muutama vuosi sitten tsunamin nimellä olevaa matkailun jarrua painettiin myös ikään kuin merkiksi, jospa joku jossain ymmärtäisi mikä maailmassa on oikeasti tärkeää.

Toki nämä esimerkit ihmiskunnan järkiinsä kääntämisestä hiukan ontuvat sen vuoksi, että monessa luonnon katastrofissa syyttömiä sijaiskärsijöitä tulee aivan liikaa. Tuhkapilven vuoksi ei tainnut nyt tulla ruumiita, mutta kiukkuisia ja vääryyttä kokeneita sitäkin enemmän. Jotain hyvää tässäkin hässäkässä sentään oli, sillä moni sai kokeilla lentämiselle vaihtoehtoista liikkumismuotoa sydämensä kyllyydestä. En vain usko, että monikaan vuorokausia bussissa tai junassa istuneista tuli vieläkään ajatelleeksi täysin turhan lentämisen ja yleensä matkustamisen mielekkyyttä.

Mikä ihme siinä on, että me ihmiset ei enää osata olla kotona. Juuri kukaan ei myönnä, että oma koti olisi jotenkin paha paikka, mutta heti sieltä kuitenkin pois on päästävä kun vähänkään pitempi loma on ansaittu. Kaupungin sykkeeseen on muutettu, mutta kesämökki hankitaan maalta. Sinne sitten rahtaudutaan joka viikonloppu peräkontti ja hermot kireällä ruuhkissa madellen. Miksihän ihminen ei vaadi työpaikkoja sinne missä viihtyy, vaan päin vastoin mm. virastojen järkevältä kuulostavaa hajasijoitusta vastustetaan hampaat irvessä. Ja lomaosakkeita hankitaan lapista ja Espanjan aurinkorannoilta. Aivan hölmöläisen hommalta kuulostaa kun samaan hengenvetoon vaaditaan liikenteen ja muun saastuttamisen lopettamista.

Ei ole montakaan vuosikymmentä kun koko lentomatkailua ei vielä ollut. Aikuisten oikeasti välttämättömät matkat ja muut kuljetukset ehti hyvin perille ensin hevospelillä ja vielä paremmin moottorivoiman tullessa maaliikenteen kuvioihin. No, toki tuolloin kauppojen hyllyt eivät notkuneet eksoottisia hedelmiä, eikä globaaleja foorumeita istunut maailman ilmaston parantamista suunnittemassa Kiotossa eikä Riossakaan. Mutta eipä ollut mitään syytäkään, sillä ilma oli vielä puhdasta ja oman maan ruokaa riitti pöytiin leipäjonoitta. Taisipa tuottajien elantokin tulla ilman valtioitten tukiaisia.

Kukahan kertoisi millä tavoin välttämätöntä, tai edes tarpeellista on se matkailu johon aika iso osa kansaa käyttää ylimääräiset varansa ja joskus jopa lainatut? Mitä meillä on kädessä sitten kun taskut tyhjinä ja monella tapaa rähjääntyneinä on pakko kuitenkin lomalta kotiin kömpiä. Kummastako meille jäisi parempi mieli jos vertaa tehdyn loman haalistuvia muistikuvia saman matkasumman antamiseen tulevaisuuden uskoksi niille joilla ei ole mitään? Jos vastaus olisi viimemainittu, niin ei näitä apua tarvitseviakaan kaukomailta asti tarvitse aina etsiä, vaikka toki sinnekin oma avustusropo saattaa tiensä löytää. Silloinkin on syytä seuloa hyväntekeväisyyshuijareista hyvämaineisimmat, ettei tule maksettua itseä neromman avustuspomon ilmastoa saastuttavaa lomamatkaa.